Käytiinhän pikku pirujen kanssa kisailemassa Killerillä.

Neljästä lähdöstä kolme hyllyä ja yksi tulos. Ketalla 10 ratavirhettä ja taisi olla 4s sija..? Ihan ok rata muuten, mutta kun ohjasin ohi, niin sehän riittää..

Valkealan kotikisoissa meni mukavammin. Tosin, edelleen neljästä radasta 3 hyllyä, mutta Ketalle LUVA ja luokan 4s. Ihan jees kaikin puolin.

Panun kanssa alettiin pienelle kisatauolle, koska kaikki hyllyt Panulle on tulleet kepeiltä.. Totesin, että Lappeeseen kesäkuun puoleenväliin mennessä on Panun kepit kisakunnossa ja sinne mennään iltakisoihin molempien koirien kanssa.

Ketan kanssa oltiin viikonloppuna Santalahdessa kilvoittelemassa ja saatiin molemmista radoista tulos! Hyppyradalta tuli LUVA ja agiradalta 10rv. Lentokeinu ja väärä keppien alotus.. Ei pahat virheet kuitenkaan. Molemmat varsin helpot korjata. 

Ensi viikolla ollaan Ketan kanssa kolmella radalla Ruokolahdella Wuoksen kisoissa. Katsotaan sitten kuinka siellä käy..

 

Näytelmäsuunnitelmia meillä on Ketan kanssa hieman loppuvuodeksi. Mahdollisesti lähdetään elokuulla Pärnuun, mutta ainakin joulukuussa Helsingin Voittaja sekä Voittaja- näyttelyissä käydään ja lähes varmasti mennään myös Ruotsiin paikallisiin Voittaja-näyttelyihin. Pärnu pitäisi päättää ihan nopeasti, koska ilmoittautuminen menee pian umpeen.. Keta vaan päätti tiputtaa karvansa tuossa keväällä ja nyt jos se alkaisi edes näyttää siltä että kasvattaisi ne takaisin elokuuksi, niin ilmoittautuisin heti!

Jää nähtäväksi.

Vuoden agitreenailun ja näytelmien jälkeen ollaan Ketan kanssa saatu kovasti aikaan! Keta sai vaaditun sertinsä 10.9 Porvoon näyttelyssä ja vuoden vaihteessa muotovalion arvo vahvistettiin liitossakin.

 

Ehdittiin korkata agiuramme tammikuun lopulla Lohjalla.. Yhdet möllikisat pohjalla ja sitten virallisiin.. Ei kumminkaan ihan mahdottoman huonosti mennyt. Kahdella ohjausvirheellä sijoituttiin kumminkin kolmanneksi

Nyt on treenailtu Panunkin kanssa aika paljon, ja viikon päästä ollaan aiheuttamassa Ketan sekä Panun kanssa pahennusta Jyväskylän Killerillä kahdella agilityradalla. Saa nähdä kuin käy. Panun kanssa ollaan jouduttu aika paljon kitkemään pois sitä perus-uros-idiomia, eli maan nuuhkimista.. Panukin on ainakin minun mielestä melkolailla este varma, mutta keppeihin sitä joutuu viedä ihan kädestä pitäen. Vaikka joka treenikerralla pari kertaa tehdään kepit ja vahvistetaan hyviä suorituksia, niin jotenkin vaan tulee örvellettyä niin, ettei koirat ole vieläkään täysin itsenäiset kepeillä.

Treenaillaan pari kertaa ensi viikolla ja katsotaan, mihin rahkeet riittää Killerillä!

Palailemisiin!

Käytiin sunnuntai iltana jumppaamassa agihallilla. Suunnattoman epäreilua kun puoliso sai Nipan kanssa tehtyä puhtaan radan, vähän hitaasti, mutta kumminkin puhtaan radan. Tosin Nipahan onkin lähes kisavalmis, mutta ukko ei kaksi viikkoa sitten vielä edes tiennyt mitä agility on!! Melko reilua sitten että saa valmiin koiran ja vielä lisäksi kaksi muuta treenikoiraa..

Kakaraklaanin kanssa keinu alkaa sujua jo tosi hyvin! Keta vielä välillä meinaa pelätä, mutta onneksi lapsen huomion saa käännettyä sinne keinun päässä odottavaan pekonin palaan, niin jo vain meno maistuu taas

Uutena juttuna molemmille kakaroille opetettiin putki, joka sekin meni hyvin pekonien voimalla Ja puoliso lähes itki verta kun joutui pekonia koirille syöttämään

Eilen oltiin Ketan omistajan johdolla kakaraklaanin kanssa treenaamassa agia ihan urakalla! Nakkia kului ja aika lensi, kuulemma Jarkon pekonitkin meni minun asujaisten suuhun, mutta alkoi kyllä keinu sujua

Puolitoista tuntia hinattiin, ja lopputuloksena oli että nuoriso hiffasi keinun, Panu hieman paremmin kuin Keta, mutta hiffasi Ketakin ja Nipa oli innokas itsensä eläkeläiskoira  8 vuotta ei kuulemma ole schipperkelle vielä eläkeikä, joten Nipankin kanssa ehkä joudutaan vielä jonnekin diesel-sarjaan lähteä kilpailemaan.

Tavoitteeksi siis että kuluvan vuoden aikana käydään jokaisen kanssa edes möllikisoissa

Se on hyvä kun näköjään löytää itsensä niin perähikiällä sijaitsevaan kylään, ettei siellä edes raketteja ammuta! Meidän perheellä vuoden vaihdos meni siis todella rauhallisesti, koirat eivät olleet millänsäkään kun muutama hassu pamaus kuuluikin. Aiempina vuosina Nipa on pelännyt todella paljon paukkuja, tänä vuonna kuuli muutaman ja kuunteli kyllä hyvin tarkkaavaisesti kun pikaisella iltaulkoilulla kävi.

Jatkosuunnitelmat junioriklaanin ja Nipankin paukkuihin ja ukkosen paukkeeseen totuttaminen onkin senkaltainen että aletaan tehdä lenkillä pieni elämysmatka melko läheisen ampumaradan suuntaan, jotta koirat kuulee pauketta ja mekkalaa.

 

Hyvää uutta vuotta vaan kaikille ja antoisia treeni hetkiä!

 

Kuvassa Panu uuden vuoden päivän ulkoilulla. Pienen pieni koija suuressa maailmassa!